OSA II – Selviytymisen logiikka: Kuinka epäonnistunut yhteiskuntajärjestelmä pidetään pystyssä?

Pohjois-Koreaa käsittelevää uutisvirtaa seuratessa ei voi olla välttymättä mielikuvalta, että maata johtavat oikuttelevat – jos eivät täysin mielipuoliset – ihmiset. Mielikuva syntyy pitkälti siitä, että Pohjois-Korea päätyy uutisotsikoihin yleensä uhkaavan ja arvaamattoman käytöksen sekä 2000-luvulla harvinaiseksi käyneen henkilökultin takia. Arvaamatonta käytöstä lietsottiin lehdistön toimesta jäälleen elokuussa 2015, kun jännitteet Korean niemimaalla nousivat nopeasti korkeiksi ja palasivat samaa vauhtia takaisin normaalitasolleen. Konekivääritulituksen jälkeen ei kestänyt siis kauaakaan, kun oltiin taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tapahtumasarjasta inspiroituneena kirjoittaja pyrkii tässä kolmeosaisessa juttusarjassa pohtimaan, onko Pohjois-Korean käytös todella henkilökulttiaan vaalivien Juche-idealistien irrationaalista sekoilua vai sittenkin täysin harkittua toimintaa.

---

(Lähde)

Kuten sarjan ensimmäisessä osassa todettiin, Pohjois-Korean yhteiskuntajärjestelmä on varsin tehoton. Se on tehoton jopa niin suuressa mittakaavassa, ettei se pysty tuottamaan väestölleen aina hengissä selviämiseen tarvittavaa ruokamäärää. Aliravitsemuksesta on etenkin maaseudulla tullut ”normaali” tila, sillä kyseinen vitsaus on jatkunut tauokoamatta jo kahden vuosikymmenen ajan. Silti eliitin näkökulmasta talousjärjestelmän uudistaminen Kiinan mallin mukaisesti on mahdotonta, sillä se johtaisi isolla todennäköisyydellä vallankumoukseen ja entisen eliitiin brutaaliin kohteluun.

OSA I – Kurjuuden logiikka: Miksi epäonnistunutta yhteiskuntajärjestelmää ei suostuta uudistamaan?

Pohjois-Koreaa käsittelevää uutisvirtaa seuratessa ei voi olla välttymättä mielikuvalta, että maata johtavat oikuttelevat – jos eivät täysin mielipuoliset – ihmiset. Mielikuva syntyy pitkälti siitä, että Pohjois-Korea päätyy uutisotsikoihin yleensä uhkaavan ja arvaamattoman käytöksen sekä 2000-luvulla harvinaiseksi käyneen henkilökultin takia. Arvaamatonta käytöstä lietsottiin lehdistön toimesta jäälleen elokuussa 2015, kun jännitteet Korean niemimaalla nousivat nopeasti korkeiksi ja palasivat samaa vauhtia takaisin normaalitasolleen. Konekivääritulituksen jälkeen ei kestänyt siis kauaakaan, kun oltiin taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tapahtumasarjasta inspiroituneena kirjoittaja pyrkii tässä kolmeosaisessa juttusarjassa pohtimaan, onko Pohjois-Korean käytös todella henkilökulttiaan vaalivien Juche-idealistien irrationaalista sekoilua vai sittenkin täysin harkittua toimintaa.

---

(Lähde)

Pohjois-Korea on kokenut olemassaolonsa aikana useita nälänhätiä. Näistä merkittävin ajoittui 90-luvun puoliväliin, jolloin etenkin Neuvostoliiton hajoaminen oli tuonut ongelmia Pohjois-Korean ruokahuollolle. Pitkäaikaisen sponsorin poistuminen lakkautti tietenkin myös elintärkeät ruoka-apulähetykset. Tilanteen kärjistivät huonot luonnonolot vuonna 1994. Kuivuus ja tulvat pilasivat kotimaiset sadot ja seurannut nälänhätä teki tuhoisaa jälkeä. Tarkkaa uhrilukua on mahdotonta saada selville, mutta se saattoi hurjimpien arvioiden mukaan lähennellä 3,5 miljoonaa ihmistä. Ruoantuotanto ei ole tuhoisan nälähädän jälkeen noussut missään vaiheessa kestävälle tasolle.

Pieni punainen kirja

Maapallomme ihmisiin suurimman vaikutuksen tehneet kirjat ovat olleet etupäässä uskonnollisia ja poliittisia. Siksi listattaessa historian painetuimpia kirjoja harvalle tulee yllätyksenä, että itseoikeutetun johtopaikan vie ”iso kirja” eli Raamattu. Toisesta sijasta ei sen sijaan ole tavan tallaajalla yhtä varmaa arvausta. Kenties toinen uskonnollinen jättiläinen, Koraani? Ei. Raamattua ei painotilastoissa seuraa puhtaasti uskonnollinen tai yliluonnolliseen perustuva teos, vaikka joku voisi katsoa sen sisältävän mausteita kummastakin. Ison kirjan jälkeen painetuin teos on pieni kirja, punainen semmoinen.

Kirja: Pekingin kevät 1989

(Lähde)

Kiinan yhteiskunnallista kehitystä valaisevia teoksia on suomeksi kirjoitettu verrattain vähän. Kenties tärkein yksittäinen vuoden 1979 jälkeinen hetki tässä kehityksessä ovat olleet vuoden 1989 Tiananmenin aukiolle keskittyneet levottomuudet. Raisa Asikaisen, Teemu Naarajärven ja Juha A. Vuoren toimittama kirja Pekingin kevät 1989 perehtyy tähän nyky-Kiinan dramaattisimpaan hetkeen, jonka tunteminen on lähes pakollista jokaiselle, joka haluaa perehtyä siihen mitä Kiina on nyt ja mihin se on menossa.

Itä-Aasian kirjoitusjärjestelmät: #2 Japani

Itä-Aasian kirjoitettu historia ulottuu nykyisen käsityksen mukaan vähintään vuoteen 3000 eKr. Kaikki sai alkunsa alueen valtakeskuksesta Kiinasta, jossa ensimmäiset kirjoitusmerkit kehitettiin. Vähitellen Kiinasta tulleet merkit otettiin käyttöön myös osassa muita alueen maita – vaikka puhuttu kieli ei ollutkaan kaikkialla sama. Kiinalaisten kirjoitusmerkkien tilalle kuitenkin luotiin aikojen saatossa eri kieliin paremmin sopivia kirjoitusjärjestelmiä, joita useat tämän päivän itäaasialaiset kulttuurit käyttävät edelleen. Mongoliassa ja Tiibetissä kirjoitusjärjestelmät taas eivät kehittyneet kiinalaisten merkkien pohjalle, vaan hakivat vaikutteensa Länsi-Aasiasta. Tässä sarjassa esitellään yksitellen näitä kiehtovia ja monimuotoisia järjestelmiä.

---

Kuten Koreassakin, myös Japanissa käytettiin alkujaan kiinalaista kirjoitusjärjestelmää. Koreasta poikkeavasti japanin kielessä kiinalaisilla merkeillä on kuitenkin edelleen keskeinen asema. Kiinalaisia merkkeihin viitataan japaniksi nimellä kanji (かんじ) ja niitä käytetään tärkeänä osana kirjoitettua kieltä. Kanjit eivät kuitenkaan itsessään riitä kirjoituskielen perustaksi ja siksi niiden täydentämiseksi on luotu kaksi rinnakkaista merkistöä: hiragana ja katakana.